Kommenttia ja täydentävää näkökulmaa kivaan kolumnikirjoitukseen

"Unohtakaa arvojen siilipuolustus, unohtakaa loputon somekauhistelu ja nouskaa arkipäiväisen yläpuolelle"

https://yle.fi/a/74-20051845

Todelliselle toivolle syntyy sijaa sillä että suostuu kohtaamaan asiat perinpohjin ja vaiheittain eheyttämään ja avaamaan näkökulmaansa tarpeeksi jotta se kykenee läpäisemään kaikki nämä pinnalliset piirileikit ja paljastamaan miten paljon mahdollisuuksia meille on jo tarjolla.
Ja täysi vapaus etsiä ja luoda niitä lisää.
Yhdessä.

Yhteiskunnasta ajatellaan ja puhutaan samankaltaisella asenteella kuin se että korjaamossa "yritettäisiin" korjata kulkupelejä siten että lätkittäisiin niiden kylkiin kilpaa erinäisiä julisteita näköesteiksi, käytettäisiin suuri osa ajasta näiden mainosten sisällöistä vääntelyyn ja vain lisättäisiin lopulta vetojuhtia (vielä lisää ylimääräista taakkaa kansalaisten harteille ja maksettavaksi) hinaamaan alati ruosteisempaa (korruptoituneempaa) raatoa (~4v jaksoissa, eri suuntiin), samalla raadellen ja raaputellen viimeisetkin arvoa sisältävät rojut sen sisälmyksistä.

+bonuksena keinotekoiset, turhat ja haitalliset työt: https://www.youtube.com/watch?v=kikzjTfos0s

Jos aidosti, siis rehellisesti, siis todella, eikun siis ihan oikeasti - "Hei!" (totuudenmukaisuudestakin on tullut jo pitkälti yliluonnollinen kyky) - tahdomme muuttaa suuntaa alati epätoivoisemmin sokerikuorrutetusta rappiosta kohti aitoa kehitystä, niin kaiketi pitäisi edes pikkasen yrittää perehtyä edes niihin oleellisiin mekanismeihin ja vuorovaikutuksiin joiden varassa yhteiskunta pyörii.

Vai miten on?

Toimivia järjestelmiä ei kaiketi kuitenkaan rakenneta mainospuheiden termistöllä.

Näinä aikoina on jo kroonisen normalisoitunutta käyttää rikkinäisiä mittareita ja sivuuttaa täysin edes se mahdollisuus että oleellisistakin asioista voisi edes yrittää ottaa selvää.

Esim. inflaatiosta puhuttaessa sivuutettaan pitkälti täysin ne valtavat osat yhtälöstä, jotka aiheutuivat ja aiheutuvat mm. 2007-2011 asuntomarkkinoiden CDO-johdannais/vakuutuselementti-petosvyyhdistä ja kyseisten "ei-rikollisten" pelastamisesta, Pandoran-Panaman-papereiden varmentamasta järjestelmällisestä ja valtavasta veronkierrosta ja varallisuuden keräämisestä veronkiertohelvetteihin. Lontoon LIBOR skandaaleista (2012 paljastui) jne. jne.

Miltä näyttäytyy inflaation torjunta, jos suurimmat inflaatiota aiheuttavat tekijät jätetään jopa kokonaan mainitsematta?

Ja lisäksi tähän vielä sekin että miltäs näyttäytyy myös rikollisuuden torjunta ja oikeusjärjestyksen toiminta, jos suurimmat ja vahingollisimmat varkaudet ja petokset, jotka rampauttavat koko ihmiskunnan toimintaa ja altistavat koko maailmaa alati sietämättömimpiin riskeihin, jätetään tutkimatta ja rankaisun sijaan jopa käytännössä palkitaan ja "pelastetaan"?

Meillä on paljon enemmän vaihtoehtoja ja välineitä käytössä kuin mitä yleisesti näistä asioista puhutaan. Pelottelu ja kiristys talouden romauttamisella jatkuu (ja rakenne on edelleen rikkinäinen). Mitään ei ole korjattu, on vain viivytelty ja hyväksikäytetty. Kysymys kuuluukin, että kuka maksaa ja ketkä kärsivät, kun ylipaisuteltu kupla taas väistämättä kohtaa maanpintaa. Kai me kaikki näemme kuitenkin edes sen että tämän keinotellun kuplatalouden hyödyt ovat valtaosin aivan jossain muualla kuin täällä meidän reaalitaloudessamme? Verraten siis siihen että rahan määrä on moninkertaistunut vuosien varrella (mites kansalaisten suhteen?).

Esim. nykyisin, lähinnä tarvitsee vain katsoa miten paljon sallimme kaikista vakavinta ja tuhoisinta rikollisuutta, jopa palkitsemme siitä, ja täten aiheutamme lisääntyvää taloudellista ahdinkoa, johtaen entistä epätoivoisempiin ratkaisuihin niin tuotteissa (elinkaarissa), uravalinnoissa (rikollisuus), kuin myös (mielen&parisuhteiden-)terveyteen liittyen. Kaupan päälle tietysti vielä lisää vielä vakavampien konfliktiryppäiden synnyssä, altistaen myös tietysti sodille.

Ei tarvitse juuri muuta kuin huomata tilanne kunnolla, lopettaa, ja vaihtaa suuntaa. Yhdessä.

Haasteita tässä riittää, mutta ne ovat silti pieniä kun verrataan siihen hyötyyn mikä on tarjolla.

Myös mm. Benjamin Ferencziltä voi lainata asennetta, jos tarvitsee apuja (tuo Ashton Gleckman haastattelun loppu).

https://streamable.com/8kv37l
alkuperäinen ja kokonainen: https://www.youtube.com/watch?v=_FLMRa9WOh4

"Tieto lisää tuskaa." Lähinnä vain sellaisissa tapauksissa joissa oppiminen jätetään täysin pinnalliseksi, lopettaen se äkkipikaisesti, jopa reaktiivisesti.
Sillä lähinnä vain alkupäässä saattaa mielestä tuntua ylikuormittuneelta, kun sinne kertyneet hatarat käsitykset ja ahtaat näkökulmat alkavat kohdata jotain laajempaa, todellisempaa ja terveempää. Kuplat puhkeavat ja sairas tila alkaa näkyä selkeämmin ja räikeämmin.
Tämähän on jo sentään parempi tilanne kuin se että jatkaisimme sairaiden ajatustottumustemme maskeeraamista, jotka ovat jo johtaneet näinkin vakaviin ongelmiin pitkälti kaikissa yhteiskuntarakenteissa ja niiden läpi. Lähes miltä tahansa (elintärkeältäkin) alalta on jo kuultavissa karmivankin mielivaltaisia ja mielipuolisia tapahtumia.

Pinnallisen pessimismin lisäksi, eikö ole vähintään yhtä vahingollista ja riskialtista elää sokerikuorrutetussa "toivossa" joka perustuu pinnallisiin (ja petollisiin) käsityksiin asioiden tilasta ja suunnasta?
Sen sijaan että kykenisi kohtaamaan asiat kunnolla, perinpohjaisesti ja kasvotusten.

Oppien, kasvaen ja vahvistuen, niin että kykenee kohtaamaan paljon suuremmatkin haasteet, silti säilyttäen toivon kirkkaana, koska tällöin myös näkökulma on pystynyt kasvamaan, tarkentumaan ja laajentumaan eheästi, vankasti ja kestävästi.

Onko järkevää kuvitella ymmärtävänsä yhteiskunnan tilannetta, jos ei havaitse, saati tutki edes kaikkein voimakkaimpia ja perustavanlaatuisimpia tekijöitä joiden varassa ja joiden kautta yhteiskunta toimii, joiden varaan se rakentuu ja joille se on perustettu?
Eli että viitsisi edes vilkaista sitä mitä mm. Pandoran ja Panaman papereista ja niiden jälkivyyhdistä on jo aikoja sitten "paljastunut" (varmistunut).

"Tämä on normaalia pankkitoimintaa." -Nordea

Asuntomarkkinoilta 2007-2011 paljastunut kolossaalinen ja järjestelmällinen petosten vyyhti oli jo yltäkylläinen esimerkki siitä että tällä yhteiskuntaamme jopa dominoivan tärkeällä saralla on kuolettavia puutteita ja ongelmia.
Sen sijaan näistä ei edes puhuta, vaan sen sijaan heitellään virka-hatusta että inflaatio pitää saada kuriin rajoittamalla reaalitaloudessa toimivien ihmisten palkkaa, luoden ja tukien näkemyksiä, että tämä osuus ongelmasta olisi merkittävä, vaikka se saattaapi olla enemmänkin muutamien prosenttien, ellei promillien siivu tästä kokonaisuudesta.

Niin pitkään kun emme edes etsi, saati tarkastele (saati keskustele terveellä ja perinpohjaisella tavalla) oleellisia osia yhteiskunnan ydinosista, niin ongelmat jatkavat kasvua.
Kuinka typerää on käyttää kaikki aika vain oireiden sivuutteluun, peittelyyn, vääristelyyn, "kaunisteluun" ja kauhisteluun?
Alati epätoivoisempiin pyrkimyksiin ulkoistaa vastuuta, jne. noidankehien kehitykseen.
Haluammeko todella hapuilla yhteiskunnallemme suuntaa ilman että emme jatkossakaan edes yritä käyttää minkäänlaista varmennusta/tarkistusta(päivitystä) käsitteidemme, tilantajumme, kompassiemme tai kartastojemme suhteen?
Olisiko mielekästä vastaavasti hahmottaa (aurinko-)kuntamme tilaa ilman että edes harkitsisimme että olisikos (luonnon-)ilmöistä havaittavissa joitain lakeja, sivuuttaen ja vähät välittäen mm. siitä tiedosta mitä menneet sukupolvet tarjosivat (ja jonka kehitystä voisimme jatkaa)?
Harkitsevuus ja priorisointi edes pikkaisen siedettävämmälle tasolle, kiitos.
Glass-Steagall lainsäädäntö tarjosi puitteet todelliselle taloudelliselle hyvinvoinnille ja kehitykselle. Se murennettiin vaiheittain ja sanat muuttuivat valheiksi peittelemään seurauksia ja valtavia vahinkoja, turhia kulutuskierteitä ja turhaa tai jopa haitallista työntekoa. Suomi on tehostetusti kytköksissä maailman talouteen, ja täten myös sen sietämättömiin riskeihin ja ongelmiin, etenkin valuutan kautta. Prof. Bernard Lietaner on luennoinut ja kirjoittanut erinomaisesti näistä aiheista. Kuten osaltaan (laajempi-alaisesti) myös Financial Times:n Martin Wolf, ja myös tietysti Ville Iivarinen.

Mm. Loistava HBO:n Chernobyl sarja kuvaa tämän kaltaisia ilmiöitä seurauksineen, erinomaisesti. Valhe kerryttää velkaa totuudelle, joka tulee aina ennen pitkää maksettavaksi (korkojen kera).

Yksi pieni esimerkki siitä raakalaismaisuudesta, jota suorastaan palvotaan (usein tällaiset näkökulmat tuomitaan sokeasti häpäisynä ja/tai torjutaan ja ohitetaan "ei kiinnosta" reaktioilla):
Yleisellä tasolla, kaikista suurimmat ja vahingollisimmat talousrikokset jätetään paitsi tutkimatta, niistä jopa palkitaan. Asuntomarkkinoilla tapahtunut CDO:n (nyk. mm. BTO:t) järjestelmällinen johdannaisten/vakuutuselementtien kautta toteutettujen petosten hyökyaalto (joka puettiin vain "talous-kriisiksi"). Tai että vahingonkorvausten määrä on prosentuaalisesti mitätön petosten ja varastamisen mittaan nähden (Lontoon LIBOR skandaali 2012, tai useat suuryhtiöiden, petokset, manipuloinnit jne. jne. etenkin siellä missä suurin määrä varallisuutta liikkuu, energia-huume-aseteollisuus).

Yksityisellä tasolla, eräs havainnollistava esimerkki: Erityisesti nuoria ja vanhuksia (heikoimmassa asemassa eläviä yksityisiä ihmisiä) metsästetään mm. oikeusteitse, käyttäen osalta kuvitteellisia perusteita, lakimiesarmeijat syyttäjinä vs. hyväntekeväisyystyötä oikeusavustaja puolustajana. KELA:lla samansuuruinen voitto-% oikeudessa kuin hirmuvaltiailla. Vakuutusyhtiöt yrittävät pitää vain julkisivunsa hyvännäköisenä. Aarnion kaltaisten tekijöiden sijasta priorisoitiin kotikasvattajien metsästystä, ja väkivaltaisille ulkomaisille järjestöille tehtiin otolliset olosuhteet ja markkinat. Tekijänoikeusteollisuus priorisoi resurssinsa tuhoamaan teinien ja mummojen elämät taloudellisin keinoin, vaikka mm. Googlen palvelimet ja palvelut siirtävät tuhansia-miljoonia kertoja enemmän samoja tiedostoja, joita he tällä väittävän "suojelevansa". Maksimoiden yksityisille aiheutuvat vahingot suhteessa saadun liikenteen ja (oletettujen) menetysten vähentymiseen.
Samaan aikaan kun on valtavaa ahdinkoa ja hätää saada voimavaroja edes yhteiskunnan perustoimintoihin (sairaanhoitajat jne.), niin energiayhtiöt, käytännön kauppakartellit, ase- ja huumeyhtiöt pitävät marginaalinsa ja (törkeänkin) ylihinnoittelunsa vakaina.

Tätä menoa katsellessaan Joseph Stalin ei pelkästään naura haudassaan, vaan suorastaan räkättää kippurassa.

(Löyhä käännös: "Tapa yksi, niin se on murha ja tragedia, mutta kun tapat miljoonia, se on tilastotieteilyä." - Ja nämä nykyiset valtavat talousrikokset, aiheuttavat vastaavaa rakenteellista väkivaltaa, johtaen vahinkoihin jotka myös tappavat miljoonia. Keinotekoisesti kasvatetun taloudellisen paineen, köyhyyden, rikollisuuden, huumeongelmien, mielenterveysongelmien, terveysongelmien jne. kautta. Politiikkaa, mediaa ja kaikkea muutakin hyväksikäyttäen.)

Todellinen Toivo (ja Totuus) voittaa silti. (Tämä hetkellinen hulluus on vain turhan turhaa tuhon ja tuskan pitkittämistä.)