Miltä maailma näyttäisi, jos päästäisimme sokeaan uskovaisuuteen jähmettyneet ihmiset päättämään ja vaikuttamaan lähes kaikkeen toimintaamme liittyvistä ehdoista ja säännöistä?
Näyttäisikös maailma juurikin tältä (tismalleen ja tarkasti)?
Onko kyse pimeästä keski-ajasta vai nykypäivästä:
-Kaikista oleellisimmista ("pyhimmistä") asioista ei edes kunnolla puhuta kansan kielellä, tai kansan keskellä.
-Kun jotain mainitaan, on kyseessä vain hallinnoivan uskonryhmän tulkinta, pieni pintahipaisu aiheeseen. (Silloin esim. "synti", "almut" tai "harhaoppineisuuus", nyt mm. "inflaatio", kriisi X, muodikas moralisointi-termi Y ja edelleen vanha tuo tuttu "harhaoppineisuus".)
-Tuhoisat tulokset johtuvat mielivaltaisesta kohteesta, silloin mm. "jumalan-viha" ja "harhaoppineisuus", nyt mm. "taloudellisten realiteettien laiminlyönti" ja "harhaoppineisuus".
Onko olemassa mitään käytännön eroa mielivaltaisessa toiminnassa, ja sen tuloksissa (virheissä, vahingollisuudessa, tuhoisuudessa), kun niitä ohjaavat näkemykset ja "perustelut" on vain maalattu erilaisella sanapaletilla?
Yhteiskuntamme perusteiksi, "strategiseksi infrastruktuuriksi", voisi hahmottaa mm. vedenjakelun, ravinnontuotannon, logistiikan, sähköverkot, ja tiedon, sekä tietoliikenteen.
Mutta löytyisikös vielä jokin rakenne, mikä ainakin nykyisin tuntuisi käytännössä dominoivan näitä kaikkia (ja kaikkea muutakin)?
"One ring to ru.." ..eikun siis entäs mikäs olikaan rahajärjestelmämme osuus, ja "terveydentila", joka "toimii" taloudellisten rakenteidemme ytimenä?
Meinaan tarkastellessamme näiden yhteisten rakenteidemme toimintaa niin löydämme suhteellisen nopeasti mm. näinkin hedelmällisiä kysymyksiä:
1. Kuinkas pitkälle pääsisimme kulkupelillä, jonka energian varastoinnista, voimansiirrosta, ja ohjauksesta emme tietäisi juuri mitään?
Eli vaikka poltto-aine-letku tai akusto vuotaisi virtaa järjestelmän ulkopuolelle ties kuinka paljon (ja ties kuinka rikollisille tahoille), niin emme viitsisi tarkastella sitä, vaan alati suuremmassa paineessa, kiireessä ja jopa paniikissa kiistelisimme että kuinka suuret uudet renkaat ja kuinka kiiltävä maalipinta nyt pitäisi saada, että nopeus (esim. BKT, tai palkkataso) kasvaisi, tai pysyisi edes paikoillaan (suhteessa hintatasoon).
2. Kannattaako asettaa yhteisen järjestelmän säännöt sellaiseen muotoon, että se hyödyttää sen käyttäjien sijasta sen hyväksikäyttäjiä?
Etenkin kun on kyse järjestelmästä joka ohjaa lähes kaikkea koko maailman taloudellista ja teollista toimintaa, aiheuttaen jatkuvasti lisääntyvien ja keinotekoisen rahoituspaineiden kautta täysin turhaa mutta silti alati katastrofaalisempaa painetta, joka johtaa väistämättä kapeakatseisuuteen, tuhlaukseen, pinnallisuuteen ja tartuttaa näihin liittyviä ominaisuuksia ja asenteita kaikkiin rakenteisiin jotka ovat sille alisteisia, eli siis kaikkeen taloudelliseen ja teolliseen toimintaamme, myös siis kaikkeen kulutuskäyttäytymiseemme, ja niihin liittyviin arvomaailmoihimme ja arvojärjestyksiimme jne..
Vastauksen saamme tietää pian.
Luottamus on käyttämämme rahajärjestelmän (ainoa) perusta.
Rahan valtaa on lisätty siihen pisteeseen saakka että se on jo pitkään toiminut (käytännössä ainoana) perusteena kaikelle yhteiskunnalliselle (ja taloudelliselle) toiminnallemme.
"Nyt on pakko tehdä näin, koska taloudelliset-realiteetit."
Ja kun sitten välillä edes puhutaan jostain ilmiöstä, esim. inflaatio, niin se tehdään yleensä erittäin pinnallisella tavalla.
Jättäen keskustelusta järjestelmällisesti pois erityisesti ne osat joiden kautta huomio pääsisi koskettamaan mm. tätä keinotekoista koronkiskontaa joka kohdistuu koko rahavarantoomme, ja joka aiheutuu rahajärjestelmämme perustavanlaatuisista virheistä. Ja tietysti myös se kuormitus joka aiheutuu järjestelmällisestä ja valtavasta talousrikollisuudesta, jonka on annettua jatkua sen monissa eri muodoissa, niin 2008 asuntomarkkinoiden kuplan ja sen puhkeamisen muodostaneen petosvyyhdin paljastumisen, kuin myös mm. Panaman- ja Pandoran-paperit kaltaisten tietovuotojen paljastaman järjestelmällisen ja valtavan ja kansainvälisen ja poliittisesti kytkeytyneen talousrikollisuuden osalta.
3. Kuinka valtavasti tukea ja täten voimavaroja mm. (poliittisen) vaikutusvallan lisäämiseen olemme antaneet kaikista törkeimmille talousrikollisilla tässä viimeisen parin vuosikymmenen aikana?
4. Mutta niin, kuinkas paljon tiedämmekään (edes perustietoja) käyttämämme rahajärjestelmän rakenteesta ja vaikutuksista?
Kuinka paljon meidän tarvitsisi tietää, jotta voisimme todella ohjata ja tiedostaa toimintamme vaikutuksia?
Jotta kykenisimme edes teoreettisesti ratkaisemaan näitä todellisia ongelmia joita kohtaamme yhteiskuntamme ja talousjärjestelmämme suhteen.
(Esim. toteuttaa todella ympäristö-ystävällisiä toimenpiteitä. Saavuttaa tasapainotila työmarkkinoilla, tai ylipäätänsä edes siedettävän terve tila minkä tahansa "markkinan" suhteen, kun tuntuu ettemme kykene ymmärtämään edes sitä että "energia-markkinamme" eivät ole aidot markkinat.)
Ehdottaisin että kokeilisimme muodostaa luottamusta aidosti toimivalla tavalla, eli tulosten kautta. Sillä vailla eheää ymmärrystä käyttämiemme välineiden toiminnasta, esim. taloudelliset tuet, leikkaukset, sakot tai lisäverot (tms.), saavutamme optimaaliset olosuhteet turhien vahinkojen aiheuttamiselle. Varsinkin jos jatkamme myös taloudellisten rakenteidemme suhteen lähes täyttä välinpitämättömyyttä ja näkökulmien supistamista jopa väkivaltaisilla tavoilla (keskustelun kieltäminen, henkilöön kohdistuvat hyökkäykset keskustelun välttämiseksi, lopettamiseksi jne. jne.).
5. Mikä on siis talouteen ja rahaan liittyvien järjestelmien todellinen muoto ja kunto?
Ja mikäs on niiden osuus kaikissa muissa haasteissa?
Eli kuinkas paljon kaikissa todellisissa ongelmissamme on lähes täysin turhaa painetta ja vastustusta, joka johtuu hierarkisesti ylempänä olevien järjestelmien virheistä, keinotekoisesta kitkakuormasta?
Tässä maassa on osaamista näihinkin aiheisiin liittyen yltäkylläisesti, mutta eri asia onkin, päästetäänkö todelliset osaajat ääneen ja näkyviin julkisuudessa.
Ongelmien muhiminen ja hyväksikäyttö näyttää edelleen olevan suositumpaa.
Kunnes koko rakenne pirstaloituu ja romahtaa.
Meillä on ns. lähes joka suhteessa (joka alalla) osaavaa palokuntaa ja myös tarvittavaa kalustoa kyllä valmiina, mutta onnettomuuspaikoille on tähän saakka sallittu pääsy lähinnä vain virallisesti hyväksytyiltä vianomaisilta. Kaiketi jotta ollaan voitu perustella näitä pinnallisia toimenpiteitä ja markkinoida niiden mielivaltaisuutta silottelevia näkemyksiä (ainoina).
Esim. paikallisvaluutta-ratkaisuilla voisimme suurelta osin välttyä väestöön kohdistuvilta vahingoilta (valtavine heijastevaikutuksineen). Jotka siis voivat olla katastrofaalisiakin, mm. kylmyyden suhteen, kun niin ihmiset kuin myös mm. kiinteistöt ovat alttiita suhteellisen lyhyaikaisillekin epävakaisuuksille (esim. valuutan romahtaessa tai kaatuessa) jne..
Maailmanlaajuisestikin tosin näyttäisi siltä että mitä suuremmat voimavarat, summat ja päätökset ovat kyseessä, niin sitä välinpitämättömämmin niihin on suhtauduttu ja sitä vähemmän niitä ja kaikkea niihin liittyvää on tarkasteltu tai tarkastettu.
Täten on lähes väistämätöntä että yhteiset rakenteet ja järjestelmät tuhoutuvat, koska kaikista vahvin ja suurin toiminta on kaikista eniten alttiina virheille, valheille ja hyväksikäytölle. Optimaalisissa olosuhteissa järjestelmän hyväksikäyttäjien kannalta, ja täysin ristiriidassa järjestelmän käyttäjien kannalta.
Eli jos tahdomme jatkossakin väkisin näitä lähes ylivoimaisia ongelmia, niin tämä nykyinen suuntamme on "..erittäin hyvä, täydellinen".
Mutta jos tahdomme hieman toimivampaa yhteiseloa, niin kaiketi olisi tarve edes pikkaisen tarkastella edes joitain näistä oleellisimmista rakenteistamme, säännöistämme ja järjestelmistämme.
Myös siis tätä kykyämme hahmottaa ja arvostaa tärkeysjärjestystä.
Osaamme kyllä käyttää näitä ja muita kykyjämme monien muiden järjestelmien suhteen, joten kykenemme kyllä laajentamaan ja soveltamaan niitä myös näiden ratkaisevan tärkeiden rakenteiden, sääntöjen ja järjestelmien suhteen.
Porkkanana:
Palkintona odottaa kaikissa niille alisteisissa (käytännössä kaikissa) elämän osa-alueissa tervehtyvät olosuhteet.
Keppinä:
Vailla oleellisten rakenteiden ja osien tarkastusta, huoltoa ja päivitystä, koko järjestelmä hirttää kiinni, pettää tai tuhoutuu, väistämättä.
P.S.
Meillä voi olla korkea aika miettiä hieman mm. sitä mitä aiheutuu jos annamme esim. idän kaupasta riippuvaisten alueiden kärsiä ja tuhoutua (emmekä esim. keskity aitoon kehitykseen, vaan annamme Käteisen ja Ollilan kaltaisten osaajien olla mm. Sitran johdossa jne.), ja kun mm. puhtaan juomaveden hinta nousee, niin kuinka houkuttelevat olosuhteet muodostuvat nimeltämainitsemattomien 2-3 suurvallan kilpailulle ryöstömurhauksessa tämänkin maan osalta?
Tietty helppoja poliittisia pisteitä taas saatavilla siitä että annetaan olosuhteiden lahota kohti sisällissotaa ja syytellään jatkuvista ja lisääntyvistä konflikteista vain toista osapuolta.
Vailla juuri mitään perehtymistä tai tarpeellisia toimenpiteitä itse tilanteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti