Tervettä näkökulmaa?

Tarkastellen yhteiskunnan tilaa, näkee räikeästi miten alati enemmän varallisuutta kerääntyy äärimmäisen pienelle osalle väestöstä.
Miten luulemme välttyvämme kuolettavilta ongelmilta, jos elintärkeät ravinteet jatkuvasti kerääntyvät vain rajoitetuille alueille, valtavaksi rasvakudokseksi.
Miten hyvin yhteiskuntamme aivot toimivat, minkälaisessa kunnossa päätöksentekomme on?
Miten luulemme että tarvittava happi aivotoimintaa varten pääsee virtaamaan, kun annamme tukkivan ylipainon lisääntyä? (Avoin päätöksenteko, yritysten yhteiskunnallinen vastuu, etenkin journalismi.)
Ja mitkä ovat tämän tukahduttavan tilamme vaikutukset oikeusjärjestyksellemme ja muille yhteiskuntamme sisäelimille?
On näyttöä siitä että keskiluokan suuruus ja menestys on tärkeää yhteiskunnan kukoistukselle. Kun tarvittavat ravinteet pääsevät virtaamaan tasapainoisesti kaikkiin kudoksiin, kokonaisuus kykenee pääsemään terveeseen tilaan.

Kuten terveydenhuollossa, miksi käytämme pääosan ajastamme voivottelemaan sairauksien lisääntymisestä, kun sijoitamme pääosan huomiostamme ja hoitotoimenpiteistä vain oireiden tilapäiseen turruttamiseen? Päästäessämme terveyden tilan rakentamisen haihtumaan taka-alalle päämäärissämme, miten voimme toivoa terveyden kehittyvän ja ongelmien vähentyvän?

Näkemyksiä tervehtymisestä taloudessa ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa:
 
Antaessamme myös talouden ja politiikan olla apatian ja uskomusten varassa, altistamme itsemme ja toisemme valtavalle epävakaisuudelle, paineelle, ja yritämme näiden aiheuttamia oireita hoitaa, syyttelemällä toisiamme. Eduskunnassa vähintään tulisi vallita yhteistyön henki, johon pystymme auttamaan esim. sillä että valitsemme sinne ihmisiä joita kiinnostaa kansan edustaminen, palveleminen, eikä lähinnä palkasta kitiseminen ja yritysten etujen ajaminen. Varsinkin nämä suuret yritykset kykenevät jo pelkästään varallisuudellaan edustamaan itseään enemmän kuin tarpeeksi, ne eivät tarvitse ylimääräistä tukea varsinkaan niiltä tahoilta, jotka ovat kansan etujen ainoa puolestapuhuja.
  Mielestäni kun terveessä tilassa oleva ihminen saa olla hyödyksi monelle, saati kansakunnalle, niin se jo itsessään on suurempi tyydytyksen lähde, kuin mikään määrä rahallista palkkiota, joka tuntuu kuin sarjalta onttoja numeroita tuollaiseen verrattuna.

Heitämme kevytkenkäisesti ja umpisokeasti miljardeja oireisiin, emmekä tee minkäänlaisia toimenpiteitä korjata (tai edes etsiä) epävakaisuuden lähteitä. Kuinka sairasta tällainen toiminta on? Havaitsemme että tulokset ovat huonot, ja toistamme silti. Pankkien kuuluu muiden yritysten tavoin olla vastuussa toiminnastaan, ja on syytä asettaa tarvittava puskuri (heidän pussistaan) epävakaisuuksien varalle.
Ja miksi ylipäätänsä takaamme ilmaiseksi näiden yritysten toimintaa? Ja vielä niin monilla miljardeilla? Onko olemassa edes epäreilumpaa kilpailuetua (vääristäen markkinoita entisestään)? Sensijaan että ilman syytä annamme tukea finanssipuolelle, on mielestäni parempi sijoittaa mm. kouluruokaan ja muuhun ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon (ja tiedon kehitykseen).
Olen kuullut uskomuksia aiheeseen liittyen, esim. "finanssitoiminta aiheuttaa paljon hyötyä", ja millehän planeetalle ne miljardien hyödyt menevät? Onko reaalitalouden ja finanssitoiminnan välillä enään minkäänlaista oikeudenmukaisuutta tai tasavertaisuutta jäljellä?

"En usko, että mikään demokratia on halunnut sellaista järjestelmää, jossa yksi prosentti ihmisistä omistaa yhtä paljon kuin 99 prosenttia. Jos demokratiassa enemmistön tahto on laki, niin tällainen järjestelmä pitäisi tietenkin muuttaa. Toinen johtopäätös on, ettei meillä ole mitään demokratiaa." -Matti Kääriäinen

Nykyisen muotoisella talousjärjestelmällämme näyttää olevan ainakin yksi selkeä ominaisuus, varallisuuden kerääntyminen niille joilla sitä jo on. Epävakaisuus myös auttaa siinä että isoimmat raha-läskit punkevat entistä parempiin asemiin, jopa käytännön monopoleiksi asti. Samoin mm. politiikkojen korruptoimisen kautta ylipainoisilla toimijoilla on aivan eri luokan mahdollisuudet käytössään, jopa esim. perustuslain vastaiseen verotus-"oikeuteen" asti (mm. Teosto). Rehelliselle yrittäjälle ja työntekijälle seuraa kaikesta tällaisesta alati ahdistavampi ja kuluttavampi tilanne.
Minkä luokan epäoikeudenmukaisuus on se että osa yrityksistä (joille "elvytys" tukien rahat pääosin siirtyvät) pystyvät vaatimaan valtioilta miljardien tukia, koska ovat toimineet riskialttiisti, ilman tarpeellisia varotoimenpiteitä? Ja vielä valtioiden toimien ilmaiseksi näiden pankkien takaajina, yhteisistä varoistamme.

Ratkaisuja olisi räikeästi rönsyilevän korruption kitkemisen lisäksi tarjolla mm. valuutanvaihtoveron, perustulon ja maanarvoveron tasapainoisesta käyttöönotosta.
  Leikkauksilla kuristuksen lisääminen vaikuttaa hullulta tavalta yrittää kehittää yhteiskuntamme toimintaa, toiminnan tehostaminen ja panostaminen hyötyä tuottaviin paikkoihin, ennaltaehkäisevästä terveydenhuollosta (etenkin ravinto, myös kouluruoka) pienten ja keskisuurten yritysten oikeudenmukaisempaan asemaan.

Astetta laajemmassa merkityksessä:

On korkea aika kunnolla keskittyä löytämään ja saavuttamaan terve elämä, aloittaen kehojemme ja mieltemme kukoistuksesta, jotta kykenemme tuntuvammin välittämään (itsestämme) toisistamme, pystyen paremmin seuraamaan toimintamme tuloksia ja ottamaan niiden palautetta vastaan, yltäen  parempiin tuloksiin. Olisi syytä huomata Suomessa on valtavasti voimavaroja ja yhteishenkeä ammennettavana, suurin joukoin hyväsydämisiä, rehellisiä ja taitavia ihmisiä. Ryhdytään toimeen.
  Sen sijaan että toistaisimme jatkossakin edelleen näitä vanhoja sairaita kaavoja, tuhlaavine seurauksineen, hukaten mahdollisuuksiamme, on jo aika valita toisin.

Jo pelkästään ihmiskunnan jatkuvuudenkin kannalta on syytä kuunnella vihdoin mm. Smedley D. Butleria, Dwight D. Eisenhoweria, John F. Kennedyä, ja lopettaa tämä sairas käytöksemme, jonka yhtenä oireena on voiton tekeminen (mm. luonnonvarojen varastaminen) murhaamisen ja vallankaappausten myötä, armeijoidenkin kautta. On erityisen korkea aika nähdä tämä hulluus, ei pelkästään siksi että uusimmaksi uhriksi valittu maa sijaitsee jo niin lähellä, vaan koska jo vuosia on provosoitu konflikteja kitkaksi ydinasevaltioiden välille. Sen kipinän syttyminen on riskeistä sietämättömimpiä, ja leikittelemme sillä maailmanpolitiikassa, jokaisen luulisi ymmärtävän tämän riskin järisyttävyyden ja näkevän kuinka mielipuolisesti hyökkäyssotiin on ryhdytty (valheellisin ja laittomin perustein, miljoonine siviiliuhreineen). Suomenkin on syytä tehdä kaikkensa jotta myös muut kansakunnat heräävät tilanteeseen mahdollisimman nopeasti ja perinpohjaisesti. Ja myös vahvuuksiinsa yhdistyessään valveutuneena, sydämellisesti vastuullisena kansakuntana.

-Sydämellisesti Sinun, Juha